KASSIN/LAUKUN OMPELU
Kassin ompeleminen on hyvin perinteinen käsityö alakoulun puolella. Työ sopii toteutettavaksi 3.-6. luokan oppilaille. Isommille/taitavimmille oppilaille lisätään työhön erilaisia vaikeusasteita.
Työn esittely ja motivointi
Luokan seinillä on kuvia erilaisista laukuista ja kasseista. Lisäksi luokassa on esillä paljon valmiita tuotteita, sillä jokainen oppilas on saanut tuoda kotoaan koululaukkunsa lisäksi jonkun muun laukun tai kassin. Opettaja on toivonut erityisesti kankaasta valmistettuja kasseja, mutta kaikenlaiset kassit ja laukut ovat tervetulleita. Oppilaat esittelevät vuorollaan laukkunsa/kassinsa ja kertovat sen tarinan. Tutkitaan, minkälaisista osista kassit/laukut muodostuvat ja millaisia pieniä, kivoja yksityiskohtia niissä on. Käydään keskustelua erilaisten laukkujen käyttötarkoituksesta ja voidaan luokitellakin laukkuja sen mukaisesti.
Opettaja kertoo, että tekstiilityössä ommellaan seuraavaksi kassi. Isompien oppilaiden kohdalla voidaan puhua laukusta, sillä sen ei tarvitse olla muodoltaan niin kassimainen. Tuote valmistetaan vahvasta puuvillakankaasta. Sovitaan yhdessä valmistettavan laukun/kassin käyttötarkoitus. Oppilaat saavat ryhtyä muotisuunnittelijoiksi ja piirtää oman "designlaukkunsa". Kotoa tuoduista tuotteista ja esillä olevista kuvista voi halutessaan ottaa vinkkiä kassin suunnitteluun. Suunnittelua voi myös tehdä pareittain.
Ajankäyttö
Laukun ompelemiseen menee 5-6 kaksoistuntia
1. suunnittelu
2. leikkaaminen
3. ompeleminen
4. ompeleminen
5. ompeleminen
6. arviointi prosessista ja valmiista tuotteesta
Integrointi
Työn motivoinnin voi integroida kuvaamataitoon. Piirtämisvaiheessa saadaan muilta oppilailta ideoita, joita voi sitten soveltaa omaan tuotteeseen. Luovuus, yhteistyö ja sosiaalinen vuorovaikutus korostuvat.
Motivointivaiheessa oppilaat kertovat tarinan omasta kotoa tuomasta tuotteestaan, joten tehtävä integroituu äidinkieleen tältä osin.
Eriyttäminen
Työn eriyttäminen tapahtuu jo suunnitteluvaiheessa.Vaikka työ tehdään pääosin ompelukoneella, voidaan siihen lisätä mm. kankaanpainantaa, käsinkirjontaa, konekirjontaa, virkkausta tai punontaa oppilaan omien taitojen mukaan. Myös erilaisten taskujen tekemisellä ja nappien sekä muiden kiinnikkeiden lisäämisellä saadaan eriytettyä työtä mukavasti. Isommat oppilaat ompelevat työhönsä vetoketjun ja vuorin
Prosessin aikaiset tavoitteet
Tiedot ja taidot:
3.-4. lk
- tietoa materiaaleista (puuvilla), käsityömerkinnät
-valmiin kaavan käyttö (mittaaminen, langansuunta, leikkaaminen)
- neulaaminen
- ompelukoneen käyttö (langoitus, puolaus, suora- ja siksakommel)
- sauma, käänne, huolittelu
- kohdistus
- kiinnittimet
- tikkaus tukena tai koristeena
- silitys
5.-6. lk
Isommille oppilaille uutta tietoa ja taitoa sen lisäksi, että käyttää jo aiemmin oppimiaan tietoja ja taitoja (vanhan kertaamisen lisäksi)
- oman tai valmiin kaavan käyttö, kaavan piirtäminen
- vetoketjun kiinnittäminen
- vuorin ompeleminen tuotteeseen
Suunnittelun taidot:
Jokainen oppilas tekee useamman luonnoksen omasta kassistaan/laukustaan. Suunnitelmat käydään läpi opettajan kanssa ja mietitään, onko niiden toteuttaminen mahdollista. Suunnitelmista valitaan toteuttamiskelpoisin. Jo tässä vaiheessa tapahtuu arviointia tulevaa työtä ja omia taitoja kohtaan (realistisuus omiin taitoihin).
Työn eriyttäminen tapahtuu jo tässä vaiheessa. Taitavammat/isommat oppilaat keksivät työhönsä enemmän visuaalisia ja teknisiä ratkaisuja kuin taitotasoltaan heikommat oppilaat. Luovuus ja ongelmanratkaisu kehittyvät suunnittelun myötä.
Työskentelyn taidot:
Työn pitää edetä suunnitelmallisesti ja johdonmukaisesti. Mitä pienemmistä oppilaista on kyse, sitä selkeämmät ja lyhyemmät ohjeet. Ohjeet annetaan sekä demostroiden pienissä ryhmissä että kirjallisina työpiirrustuksineen. Lisäksi esillä on kongreettisia malleja työn eri vaiheista. Tavoitteena on, että oppilas oppii seuraamaan työohjeita. Jos työ tehdään ensimmäisenä varsinaisena ompelutyönä kolmannella luokalla, uusien taitojen harjoitteleminen korostuu työssä.
On tärkeää, että työskentelyssä jokainen ottaa vastuun yhteisistä tiloista ja materiaaleista sekä huolehtii työturvallisuudesta.
Kasvamisen taidot:
Oppilas kokee iloa omasta työstään, oman suunnitelmansa mukaan yksilöllisen tuotteen valmistamisesta. Kun valmiit työt laitetaan esille muiden nähtäviksi, oppilas saa positiivista palautetta ja hänen itsetuntonsa kasvaa. Positiivinen palaute kannustaa kehittämään käden taitoja, vaikka tuote ei olisikaan aivan odotusten mukainen. Kun tuotteen eteen on tehnyt työtä, sitä arvostaa eri tavalla kuin kaupasta ostettua valmista tuotetta.
Arviointia työn toteuttamisesta
Opettajana taitoni riittävät tämän aihepiirin opettamiseen. Koulussamme on tapana, että kolmasluokkalaiset ompelevat itselleen kassin. Kassilla on käyttöä liikuntatunneilla tai kirjastokassina. Olen toteuttanut tällaisen projektin kolmasluokkalaisten kanssa heidän ensimmäisenä varsinaisena koneompelutyönään. Työ on riittävän selkeä ja siinä pienikin oppilas saa käyttää omaa suunnitelmaansa (värivalinnat, kankaat, oma merkki, tasku tai ei jne). Isompien oppilaiden kanssa en ole toteuttanut laukun (esim. olkalaukun) ompelua, mutta uskoisin sen olevan oppilaille mieluinen tuote. Ehkä vielä toteutan tällaisen työn.
tiistai 22. huhtikuuta 2014
sunnuntai 20. huhtikuuta 2014
KSP3 Ompelun kurssityö: "Lahja minulta Sinulle"
"Lahja minulta Sinulle"
TUOTTEEN SUUNNITTELUPROSESSI
Kävin syksyllä Helsingissä Marimekon tehtaanmyymälässä ja ostin sieltä paksua puuvillakangasta "Pienet kivet". Ajatuksenani oli silloin, että ompelen siitä kassin tai jopa parikin kassia. Nyt päätin toteuttaa tämän tekemättömän työni ompelun kurssityönä.
Kassillani haluaisin ilahduttaa tytärtäni Johannaa. Kangas on aivan hänenlaisensa, kuosiltaan yksinkertainen ja väriltään mustavalkoinen. Korjasin muutamia viikkoja sitten hänen vanhan kangaslaukkunsa ja ajattelin silloin, että hän tarvitsisi uuden. Kassilla tulee varmasti olemaan käyttöä päivittäin.
Kassista piti tulla käytännöllinen, kestävä, rento ja tyylikäs. Se ei saanut olla liian pieni, mutta ei liian suurikaan. Siinä piti olla paljon taskuja, joista ainakin yhdessä olisi vetoketju. Mietin pitkään, riittäisikö vetoketjullinen sisätasku vai pitäisikö vetoketju olla myös kassin suuaukossa. Tutkin erilaisia valmiita kasseja ja oma kassini alkoi kehittyä näiden kaupasta ostettavien tuotteiden pohjalta.
Otin kassini esikuvaksi työkaverini Sannan mustavalkoisen kassin ja päätin tehdä mukaelman siitä.
A) VISUAALINEN SUUNNITELMA
Vuoritettu kassi:
Päällikangas:
- vahvaa mustavalkoista puuvillakangasta, Marimekon "Pienet kivet".
- ulkoapäin molemmilta puolin samannäköinen
- kaksi päällikeommeltua taskua (syvyys 22cm, leveys 14cm).
Vuori:
- ohuempaa, mustaa puuvillakangasta
- toisella sivulla vetoketjutasku
- toisella sivulla päällikeommeltu tasku, jossa on isompi ja pienempi lokero (kännykkää varten)
Muuta:
- jenkkikassimainen muoto
- kassiin ei ole valmiita ohjeita eikä kaavoja
- käytettävissä olevien kangassuikaleiden leveys vain 33 cm eli kangaspaloja on yhdistettävä, jotta kassista saa riittävän leveän (kangas leikattava vaakasuoraan, etu- ja takakappaleisiin jatkopalat)
Käyttötarkoitus:
- sopii niin vapaaikaan kuin työlaukuksikin
Käytössä oli kaksi kangaspalaa, molempien pituus 2m ja leveys 33cm.
B) TEKNINEN SUUNNITELMA
Kassin rakenne ja saumarakenteet:
Kassin osat:
1. Etu- ja takakappale (päällikangas)
2. Etu- ja takakappaleen alaosa + pohjaosa (päällikangas)
3. Tasku (päällikangas + tukikangas)
4. Etu- ja takakappale + pohjaosa (vuori- ja tukikangas)
5. Sisätasku (vuori- ja tukikangas)
6. Vetoketjutasku (vuorikangas)
7. Sisäpohja (vuorikangas)
8. Sangat (valmis hihnanauha)
lisäksi:
2,5 cm leveää puuvillanauhaa päällikankaan ylä- ja alaosan saumojen päälle (2 x 40cm) ja päällitaskujen reunaan (2 x 20cm)
vinonauhaa vuorin päälliketaskuun
vetoketju sisätaskuun (25cm)
vetoketju kassin suuhun (30cm)
tukevaa pahvia sisäpohjaksi
TUOTTEEN VALMISTUSPROSESSI
Leikkasin päällikankaasta kassin etu- ja takaosat sekä kassin ala-/pohjaosat. Leikkasin myös vuorikankaasta etu- ja takaosat. Lisäsin kaikkiin kappaleisiin saumanvaroiksi 1,5 cm.
Leikkasin päällikankaan taskut siten, että kivikuviot ovat kohdakkain etu- ja takakappaleen kuvioiden kanssa.
Aloitin kassin ompelemisen päällikankaista.
Laitoin päällikankaat oikeat puolet vastakkain siten, että kassin ala/pohjaosa jäi etukappaleiden väliin. Ompelin ja huolittelin saumat yhteen. Silitin saumat.
Seuraavaksi laitoin etu- ja takakappaleisiin taskut.
Silitin päällitaskuun tukikankaan. Ompelin taskunsuuhun kaksinkerroin taitetun puuvillanauhan siten, että päällikangas jäi puuvillanauhan väliin. Neulasin ja ompelin taskun paikoilleen siten, että taskun alareuna oli kassin ala-/pohjaosan sauman kohdalla. Tein molempiin päällikappaleisiin samanlaisen taskun.
Kassin sangat ovat valmista, vahvaa hihnanauhaa. Mittasin sankojen pituudeksi 50 cm.
Kassin sangat lähtevät ylä- ja alaosaa yhdistävien saumojen kohdalta ja jatkuvat taskujen sivureunojen päältä kiertäen taskun toiselle reunalle. Mittasin huolella sankojen paikat, neulasin ja ompelin ne taskujen alareunasta alkaen 4 cm taskunsuun yläpuolelle. Varmistin sankojen kestävyyden tekemällä näihin kohtiin vahvistusompeleet (suorakulmiot kulmasta kulmaan). Käytin sankojen ompelemiseen vahvempaa lankaa ja neulaa kuin muutoin kassin valmistamiseen.
Neulasin ja ompelin suoralla ompeleella etu-ja takakappaleen ala-/pohjaosan sauman päälle puuvillanauhan. Samalla myös taskun pohja jäi nauhan alle. Tein toisen puolen samalla tavalla.
Käänsin oikeat puolet vastakkain ja kohdistin ompelemani puuvillanauhat kohdakkain. Neulasin ja ompelin kassin sivusaumat ja huolittelin ne yhteen. Silitin saumat.
Kassin pohjaa varten mittasin 6 cm sivusaumasta ja käänsin pohjassa olevat kulmat kuvan mukaisesti, neulasin ja ompelin ne.
Käänsin kassin oikein päin.
Kassi oli nyt saanut muotonsa ja näytti tässä vaiheessa tällaiselta.
Jätin päälliosan tähän vaiheeseen.
Siirryin tekemään vuoriosaa.
Silitin tukikankaan vuoriin.
Seuraavaksi aloin valmistamaan vetoketjutaskua. Mittasin vuorikappaleeseen taskun paikan ja tein vetoketjuhalkion. Huolittelin saumat erilleen. Taskun syvyys on 18 cm ja leveys 24 cm. Vetoketjun pituus on 25 cm. Ompelin vetoketjun saumaan.
Neulasin kappaleet yhteen oikeat puolet vastakkain, samalla toinen taskukappale jäi halkion toiselle puolelle ja toinen toiselle puolelle.
Käänsin taskupussin sivut päällelläin, ompelin ja huolittelin sivusaumat. Tikkasin vielä taskun yläreunan vetoketjun yläreunaan kiinni.
Silitin tukikankaan vuorin päälliketaskuun. Ompelin vinoreunakkeen taskun suuhun. Tein taskun alaosaan pienet laskokset, jotta taskuun mahtuu paremmin tavaraa. Neulasin ja ompelin taskun kassin vuorin toiselle sivulle kiinni. Koska päälliketaskusku oli yhtä leveä kuin kassistakin, kiinnitin sen sivusaumoihin kiinni. Erotin taskusta pystysuoralla ja vaakasuoralla tikkauksella pienemmän osan kännykkää tai muuta pikkutavaraa varten.
Ompelin vuorin sivusaumat ja pohjaosan. Huolittelin yläreunan. Ompelin vuorin pohjaan samanlaiset taitteet (6 cm sivusaumasta mitattuna) kuin päällikankaankin pohjaan.
Sovitin vuoriosan päälliosan sisään. Taitoin ja silitin päällikankaan ja vuorin yläreunan vetoketjutaitteen saumanvarat (1,5 cm) sisällepäin. Tein vetoketjuhalkion päätyihin samanlaiset kolmiotaitteet kuin pohjaankin, mutta pienemmät (3 cm sivusaumasta) ja ompelin kulmat. Kavensin saumanvarat ja huolittelin ne.
Leikkasin tukevasta pahvista kassin pohjan kokoisen palan (25cm x 12cm). Leikkasin vuorikankaasta samankokoisen palan (+ saumanvarat 1 cm) ja silitin siihen tukikankaan. Ompelin kankaasta pussin ja pujotin pohjapahvin sen sisään. Tikkasin sauman kiinni ja pujotin irrallisen sisäpohjan kassin sisälle. Nyt kassini oli valmis.
ARVIOINTI
Kun päätin tehdä ompelun kurssityönä kassin, oli minulla heti tietty näkemys siitä, millainen kassistani pitäisi tulla. Työhöni ei ollut valmiita kaavoja enkä niitä siihen oikeastaan kaivannutkaan. Kassin osat olivat suoria ja helppo leikata ilman kaavojakin. Työtäni rajoitti se, että käytettävissäni olevat kangaspalat (2 kpl) olivat kovin kapeita. Halusin kassiini enemmän leveyttä, joten kangas oli leikattava vaakasuoraan ja siihen oli laitettava erillinen alaosa.
Vaikka kassin perusmuoto oli suunnitteluvaiheessa valmis, pohdin valmistumisvaiheessa vielä monia asioita, kuten taskujen syvyyttä ja leveyttä. Erityisen paljon mietin, laitanko kassini suulle vetoketjun vai en. Lähdin toteuttamaan malliani niin, että voin viime hetkessä päättää asiasta. Kun kassin vuori oli päälliosan sisällä, punnitsin asiaa tarkoin ja päädyin vetoketjun laittamiseen. Toisaalta vetoketjun laittamisessa on se hyvää, että tavarat pysyvät nyt laukussa paremmin. Toisaalta taas laukun suusta tuli ahtaampi ja laukkuun on vaikeampi laittaa leveämpiä tavaroita. Jos nyt alkaisin tehdä vetoketjullista kassia, ompelisin ensin erillisen vetoketjuosion ja kiinnittäisin sen etu- ja takakappeleiden väliin. Lisäksi jättäisin vetoketjun sivuilta avoimeksi.
Ompelin kassin sangat valmiista hihnasta. Päädyin tähän ratkaisuun, sillä jos olisin tehnyt ne päällikankaasta, kassiin olisi tullut liian paksuja kohtia (varsinkin taskujen kahdalle). Saattaa olla, että ompelen tekemäni sangat vielä kaksinkerroin, jos ne tuntuvat muutoin kädessä epämukavalta.
Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen tekemääni tuotteeseen. Sitä oli mukava tehdä. Kassi näyttää hyvältä ja sillä on varmasti käyttöä.
TUOTTEEN SUUNNITTELUPROSESSI
Kävin syksyllä Helsingissä Marimekon tehtaanmyymälässä ja ostin sieltä paksua puuvillakangasta "Pienet kivet". Ajatuksenani oli silloin, että ompelen siitä kassin tai jopa parikin kassia. Nyt päätin toteuttaa tämän tekemättömän työni ompelun kurssityönä.
Kassillani haluaisin ilahduttaa tytärtäni Johannaa. Kangas on aivan hänenlaisensa, kuosiltaan yksinkertainen ja väriltään mustavalkoinen. Korjasin muutamia viikkoja sitten hänen vanhan kangaslaukkunsa ja ajattelin silloin, että hän tarvitsisi uuden. Kassilla tulee varmasti olemaan käyttöä päivittäin.
Kassista piti tulla käytännöllinen, kestävä, rento ja tyylikäs. Se ei saanut olla liian pieni, mutta ei liian suurikaan. Siinä piti olla paljon taskuja, joista ainakin yhdessä olisi vetoketju. Mietin pitkään, riittäisikö vetoketjullinen sisätasku vai pitäisikö vetoketju olla myös kassin suuaukossa. Tutkin erilaisia valmiita kasseja ja oma kassini alkoi kehittyä näiden kaupasta ostettavien tuotteiden pohjalta.Otin kassini esikuvaksi työkaverini Sannan mustavalkoisen kassin ja päätin tehdä mukaelman siitä.
A) VISUAALINEN SUUNNITELMA
Vuoritettu kassi:
Päällikangas:- vahvaa mustavalkoista puuvillakangasta, Marimekon "Pienet kivet".
- ulkoapäin molemmilta puolin samannäköinen
- kaksi päällikeommeltua taskua (syvyys 22cm, leveys 14cm).
Vuori:
- ohuempaa, mustaa puuvillakangasta
- toisella sivulla vetoketjutasku
- toisella sivulla päällikeommeltu tasku, jossa on isompi ja pienempi lokero (kännykkää varten)
Muuta:
- jenkkikassimainen muoto
- kassiin ei ole valmiita ohjeita eikä kaavoja
- käytettävissä olevien kangassuikaleiden leveys vain 33 cm eli kangaspaloja on yhdistettävä, jotta kassista saa riittävän leveän (kangas leikattava vaakasuoraan, etu- ja takakappaleisiin jatkopalat)
Käyttötarkoitus:
- sopii niin vapaaikaan kuin työlaukuksikin
Käytössä oli kaksi kangaspalaa, molempien pituus 2m ja leveys 33cm.
B) TEKNINEN SUUNNITELMA
Kassin rakenne ja saumarakenteet:
Kassin osat:
1. Etu- ja takakappale (päällikangas)
2. Etu- ja takakappaleen alaosa + pohjaosa (päällikangas)
3. Tasku (päällikangas + tukikangas)
4. Etu- ja takakappale + pohjaosa (vuori- ja tukikangas)
5. Sisätasku (vuori- ja tukikangas)
6. Vetoketjutasku (vuorikangas)
7. Sisäpohja (vuorikangas)
8. Sangat (valmis hihnanauha)
lisäksi:
2,5 cm leveää puuvillanauhaa päällikankaan ylä- ja alaosan saumojen päälle (2 x 40cm) ja päällitaskujen reunaan (2 x 20cm)
vinonauhaa vuorin päälliketaskuun
vetoketju sisätaskuun (25cm)
vetoketju kassin suuhun (30cm)
tukevaa pahvia sisäpohjaksi
TUOTTEEN VALMISTUSPROSESSI
Leikkasin päällikankaasta kassin etu- ja takaosat sekä kassin ala-/pohjaosat. Leikkasin myös vuorikankaasta etu- ja takaosat. Lisäsin kaikkiin kappaleisiin saumanvaroiksi 1,5 cm.Leikkasin päällikankaan taskut siten, että kivikuviot ovat kohdakkain etu- ja takakappaleen kuvioiden kanssa.
Aloitin kassin ompelemisen päällikankaista.
Laitoin päällikankaat oikeat puolet vastakkain siten, että kassin ala/pohjaosa jäi etukappaleiden väliin. Ompelin ja huolittelin saumat yhteen. Silitin saumat.
Seuraavaksi laitoin etu- ja takakappaleisiin taskut.
Silitin päällitaskuun tukikankaan. Ompelin taskunsuuhun kaksinkerroin taitetun puuvillanauhan siten, että päällikangas jäi puuvillanauhan väliin. Neulasin ja ompelin taskun paikoilleen siten, että taskun alareuna oli kassin ala-/pohjaosan sauman kohdalla. Tein molempiin päällikappaleisiin samanlaisen taskun.
Kassin sangat ovat valmista, vahvaa hihnanauhaa. Mittasin sankojen pituudeksi 50 cm.
Kassin sangat lähtevät ylä- ja alaosaa yhdistävien saumojen kohdalta ja jatkuvat taskujen sivureunojen päältä kiertäen taskun toiselle reunalle. Mittasin huolella sankojen paikat, neulasin ja ompelin ne taskujen alareunasta alkaen 4 cm taskunsuun yläpuolelle. Varmistin sankojen kestävyyden tekemällä näihin kohtiin vahvistusompeleet (suorakulmiot kulmasta kulmaan). Käytin sankojen ompelemiseen vahvempaa lankaa ja neulaa kuin muutoin kassin valmistamiseen.Neulasin ja ompelin suoralla ompeleella etu-ja takakappaleen ala-/pohjaosan sauman päälle puuvillanauhan. Samalla myös taskun pohja jäi nauhan alle. Tein toisen puolen samalla tavalla.
Käänsin oikeat puolet vastakkain ja kohdistin ompelemani puuvillanauhat kohdakkain. Neulasin ja ompelin kassin sivusaumat ja huolittelin ne yhteen. Silitin saumat.
Kassin pohjaa varten mittasin 6 cm sivusaumasta ja käänsin pohjassa olevat kulmat kuvan mukaisesti, neulasin ja ompelin ne.
Käänsin kassin oikein päin.
Kassi oli nyt saanut muotonsa ja näytti tässä vaiheessa tällaiselta.
Jätin päälliosan tähän vaiheeseen.
Siirryin tekemään vuoriosaa.
Silitin tukikankaan vuoriin.
Seuraavaksi aloin valmistamaan vetoketjutaskua. Mittasin vuorikappaleeseen taskun paikan ja tein vetoketjuhalkion. Huolittelin saumat erilleen. Taskun syvyys on 18 cm ja leveys 24 cm. Vetoketjun pituus on 25 cm. Ompelin vetoketjun saumaan.
Neulasin kappaleet yhteen oikeat puolet vastakkain, samalla toinen taskukappale jäi halkion toiselle puolelle ja toinen toiselle puolelle.
Käänsin taskupussin sivut päällelläin, ompelin ja huolittelin sivusaumat. Tikkasin vielä taskun yläreunan vetoketjun yläreunaan kiinni.
Silitin tukikankaan vuorin päälliketaskuun. Ompelin vinoreunakkeen taskun suuhun. Tein taskun alaosaan pienet laskokset, jotta taskuun mahtuu paremmin tavaraa. Neulasin ja ompelin taskun kassin vuorin toiselle sivulle kiinni. Koska päälliketaskusku oli yhtä leveä kuin kassistakin, kiinnitin sen sivusaumoihin kiinni. Erotin taskusta pystysuoralla ja vaakasuoralla tikkauksella pienemmän osan kännykkää tai muuta pikkutavaraa varten.
Ompelin vuorin sivusaumat ja pohjaosan. Huolittelin yläreunan. Ompelin vuorin pohjaan samanlaiset taitteet (6 cm sivusaumasta mitattuna) kuin päällikankaankin pohjaan.Sovitin vuoriosan päälliosan sisään. Taitoin ja silitin päällikankaan ja vuorin yläreunan vetoketjutaitteen saumanvarat (1,5 cm) sisällepäin. Tein vetoketjuhalkion päätyihin samanlaiset kolmiotaitteet kuin pohjaankin, mutta pienemmät (3 cm sivusaumasta) ja ompelin kulmat. Kavensin saumanvarat ja huolittelin ne.
Neulasin ja harsin vetoketjun päällikankaan ja vuorin väliin. Vetoketju jäi siis molempien osien väliin. Ompelin reunan ompelukoneen vetoketjujalalla läheltä vetoketjun reunaa. Kiinnitin ensin toisen puolen paikoilleen ja vasta sitten toisen puolen.
Leikkasin tukevasta pahvista kassin pohjan kokoisen palan (25cm x 12cm). Leikkasin vuorikankaasta samankokoisen palan (+ saumanvarat 1 cm) ja silitin siihen tukikankaan. Ompelin kankaasta pussin ja pujotin pohjapahvin sen sisään. Tikkasin sauman kiinni ja pujotin irrallisen sisäpohjan kassin sisälle. Nyt kassini oli valmis.ARVIOINTI
Kun päätin tehdä ompelun kurssityönä kassin, oli minulla heti tietty näkemys siitä, millainen kassistani pitäisi tulla. Työhöni ei ollut valmiita kaavoja enkä niitä siihen oikeastaan kaivannutkaan. Kassin osat olivat suoria ja helppo leikata ilman kaavojakin. Työtäni rajoitti se, että käytettävissäni olevat kangaspalat (2 kpl) olivat kovin kapeita. Halusin kassiini enemmän leveyttä, joten kangas oli leikattava vaakasuoraan ja siihen oli laitettava erillinen alaosa.
Vaikka kassin perusmuoto oli suunnitteluvaiheessa valmis, pohdin valmistumisvaiheessa vielä monia asioita, kuten taskujen syvyyttä ja leveyttä. Erityisen paljon mietin, laitanko kassini suulle vetoketjun vai en. Lähdin toteuttamaan malliani niin, että voin viime hetkessä päättää asiasta. Kun kassin vuori oli päälliosan sisällä, punnitsin asiaa tarkoin ja päädyin vetoketjun laittamiseen. Toisaalta vetoketjun laittamisessa on se hyvää, että tavarat pysyvät nyt laukussa paremmin. Toisaalta taas laukun suusta tuli ahtaampi ja laukkuun on vaikeampi laittaa leveämpiä tavaroita. Jos nyt alkaisin tehdä vetoketjullista kassia, ompelisin ensin erillisen vetoketjuosion ja kiinnittäisin sen etu- ja takakappeleiden väliin. Lisäksi jättäisin vetoketjun sivuilta avoimeksi.
Ompelin kassin sangat valmiista hihnasta. Päädyin tähän ratkaisuun, sillä jos olisin tehnyt ne päällikankaasta, kassiin olisi tullut liian paksuja kohtia (varsinkin taskujen kahdalle). Saattaa olla, että ompelen tekemäni sangat vielä kaksinkerroin, jos ne tuntuvat muutoin kädessä epämukavalta.
Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen tekemääni tuotteeseen. Sitä oli mukava tehdä. Kassi näyttää hyvältä ja sillä on varmasti käyttöä.
torstai 3. huhtikuuta 2014
KäPOP Lähiopetusjakso 5 12.3.-15.3.2014
Matti piti meille elektroniikkatentin. Saimme tehdä sen pareittain ja koska parit eivät menneet tasan, meidän ryhmässämme oli kolme opiskelijaa. Tentti pisti meidät opiskelemaan asioita ja se oli mielestäni hyvä asia. Kaikki ryhmät pärjäsivät hienosti, myös me (hyvä Johanna ja Pia!).
Elektroniikassa teimme epäkeskoötököitä. Minä tein mehiläisen, jonkä ruumisosa oli virkattu. Kaikki ötökät olivat tosi hauskan näköisiä pörrätessään ympäri lattiaa.
Satun kanssa ompelimme. Ompelutekniikan harjoitustyöksi saimme valita joko harjoituskansion tai esiliinan. Päätin tehdä harjoituskansion tilkuista. Kansion tekeminen osoittautuikin yllättävän suureksi työksi. Harjoitukset tuli tehtyä demotunneilla, mutta kotitöiksi jäi poikkileikkauskuvien piirtäminen harjoituksista ja kansion kokoaminen. Jotkut poikkileikkauskuvat (veroketju ja napinläpi) osoittautuivat haasteellisiksi piirtää. Etsin ahkerasti tietoa nettisivuilta, mutta saa nähdä, tuliko oikein.
Koneneulonnassa ompelin Bond-neulurilla tuubikaulahuivin. Valitsin koneeni huonosti, sillä siinä oli halkeama. Koneen viallisuuden vuoksi silmukat putoilivat tämän tästä ja minun oli pyydettävä Satua apuun (kiitos Satu!). Kun neulos oli valmis, pudotin joka viidennen silmukan neulalta kuvioinnin aikaan saamiseksi. Kotona yhdistin neuleeni tuubiksi kolmen puikon päättelyllä. Neulomani kaulahuivi sopii hyvin takkini kanssa ja lämmittää mukavasti.
Mallan kanssa pipoilimme. Tutustuimme saumuriin ja ompelimme erilaisia trikoopipoja, vuorillisia ja vuorittomia. Nyt on pipoja joka lähtöön.
Jussin puuteknologian tunneilla jatkoimme "tuparilahjojen" tekemistä. Oma monitoimitarjottimeni puuosuus tuli valmiiksi ja muu osa työstä jäi kotitehtäväksi. Aloin myös valmistella kaiutinkoppaani. Suunnitelma on nyt valmis ja puuosat on sahattu sitä varten. Näistä se sitten valmistuu.
tiistai 1. huhtikuuta 2014
KSP 2 PUUTEKNOLOGIAN HARJOITUSTYÖ: "Tuparilahja"
KSP 2 PUUTEKNOLOGIAN HARJOITUSTYÖ: "Tuparilahja"
Tehtävänä oli valmistaa "tuparilahja" valmiista liimapuulevystä (mänty). Jokaisella oli käytettävissään enintään 300mm x 400mm kokoinen pala levystä. Levyn paksuus oli 28 mm.
Suunnitelmissani oli mm.vetolaatikko, kalan mallinen leikkuulauta tai jakkara. Lopulta päädyin "monitoimilautaan". Siihen tarvittavat materiaalit olivat: liimapuulevy (työn lopullinen koko halkaisijaltaan 32 mm ja paksuudeltaan 25 mm), pintakäsittelyaine, 8 ruuvikoukkua ja 140 cm köyttä.
Ensin sahasin pyörösahalla eli sirkkelillä oman palani isosta liimalevystä ja piirsin siihen ympyrän (halkaisija 35 cm).
Sahasin ylimääräiset kulmat pois vannesahalla käyttäen hyväkseni apusahauksia. Levy alkoi saada pyöreää muotoaan. Korvasuojukset olivat todella tarpeen, sillä koneista lähtevä ääni oli korvia huumaava. Piti myös olla tarkkana, ettei työnnä käsiään sahan terään.
Halusin työni paksuudeksi 25 mm, joten liimapuulevyä piti höylätä sopivaksi. Kolme millimetriä lähti tasohöylällä ja pinnasta tuli ihanan sileä. Käytin ensimmäisellä kerralla varmuuden vuoksi toista puupalaa syöttäessäni lautaani tasohöylään.
Työni oli vielä kovasti kulmikas vannesahalla sahaamisen jälkeen. Nyt työhön piti saada enemmän pyöreää muotoa. Nauhahiomakone oli tähän tarkoitukseen todella kätevä ja nopea työväline. Sitä oli myös helppo käyttää.
Pylväsporakoneella porasin työhöni kahdeksan läpimitaltaan 40 mm ja syvyydeltään 10 mm koloa. Porattavat paikat oli mitattava tarkkaan ja porakone oli säädettävä oikein, ettei pora menisi levyn läpi. Työ piti kiinnittää tukevasti alustaan ennen poraamista, jotta työ pysyisi paikallaan. Korvasuojien lisäksi suojalasit olivat tarpeen, sillä purua tuli aika paljon.
Työ oli nyt saanut lopullisen muotonsa. Levyä piti kuitenkin vielä käsitellä hiekkapaperille. Kolojen hiominen sileiksi oli vaikeaa johtuen puun syistä ja oksakohdista. Lopulta työ oli kuitenkin valmis pintakäsittelyä varten. Vedin siihen pari kerrosta vaaleaa Tikkurilan Valtti puuöljyä. Ruuvasin reunoihin kahdeksan pientä ruuvia, jotta sain reunaköyden pysymään tukevasti paikoillaan. Ajatuksenani oli ensin vain liimata köysi reunoihin ja kahvakoukut niitä varten tekemiini koloihin, mutta aloin epäillä, ettei liima kannattaisikaan raskasta köyttä. Tein kouluille pienet aloitusreiät porakoneella, mutta silti koukkujen vääntäminen oli yllättävän kovaa puuhaa. Sidoin narujen päät kahvoiksi.
Vielä piti virkata pieni pitsiliina laudan keskelle ja "monitoimilautani" oli valmis. Snapsi- tai shottilasit sopivat mukavasti koloihinsa ja juomat on kätevä kuljettaa janoisille vieraille. Pitsiliinan päälle voisi vielä laittaa lasikulhollisen naposteltavaa.
" Monitoimilauta" voi myös toimia tunnelman luojana. Kolot ovat juuri sopivan kokoisia pienille tuikuille ja tuikkujen värejä voi vaihdella teeman mukaan.
Tietenkin tuote toimii myös tavallisena tarjottimena, kun sen kääntää ylösalaisin.
Tehtävänä oli valmistaa "tuparilahja" valmiista liimapuulevystä (mänty). Jokaisella oli käytettävissään enintään 300mm x 400mm kokoinen pala levystä. Levyn paksuus oli 28 mm.
Suunnitelmissani oli mm.vetolaatikko, kalan mallinen leikkuulauta tai jakkara. Lopulta päädyin "monitoimilautaan". Siihen tarvittavat materiaalit olivat: liimapuulevy (työn lopullinen koko halkaisijaltaan 32 mm ja paksuudeltaan 25 mm), pintakäsittelyaine, 8 ruuvikoukkua ja 140 cm köyttä.
Ensin sahasin pyörösahalla eli sirkkelillä oman palani isosta liimalevystä ja piirsin siihen ympyrän (halkaisija 35 cm).
Halusin työni paksuudeksi 25 mm, joten liimapuulevyä piti höylätä sopivaksi. Kolme millimetriä lähti tasohöylällä ja pinnasta tuli ihanan sileä. Käytin ensimmäisellä kerralla varmuuden vuoksi toista puupalaa syöttäessäni lautaani tasohöylään.
Työni oli vielä kovasti kulmikas vannesahalla sahaamisen jälkeen. Nyt työhön piti saada enemmän pyöreää muotoa. Nauhahiomakone oli tähän tarkoitukseen todella kätevä ja nopea työväline. Sitä oli myös helppo käyttää.
Pylväsporakoneella porasin työhöni kahdeksan läpimitaltaan 40 mm ja syvyydeltään 10 mm koloa. Porattavat paikat oli mitattava tarkkaan ja porakone oli säädettävä oikein, ettei pora menisi levyn läpi. Työ piti kiinnittää tukevasti alustaan ennen poraamista, jotta työ pysyisi paikallaan. Korvasuojien lisäksi suojalasit olivat tarpeen, sillä purua tuli aika paljon.
Työ oli nyt saanut lopullisen muotonsa. Levyä piti kuitenkin vielä käsitellä hiekkapaperille. Kolojen hiominen sileiksi oli vaikeaa johtuen puun syistä ja oksakohdista. Lopulta työ oli kuitenkin valmis pintakäsittelyä varten. Vedin siihen pari kerrosta vaaleaa Tikkurilan Valtti puuöljyä. Ruuvasin reunoihin kahdeksan pientä ruuvia, jotta sain reunaköyden pysymään tukevasti paikoillaan. Ajatuksenani oli ensin vain liimata köysi reunoihin ja kahvakoukut niitä varten tekemiini koloihin, mutta aloin epäillä, ettei liima kannattaisikaan raskasta köyttä. Tein kouluille pienet aloitusreiät porakoneella, mutta silti koukkujen vääntäminen oli yllättävän kovaa puuhaa. Sidoin narujen päät kahvoiksi.
Vielä piti virkata pieni pitsiliina laudan keskelle ja "monitoimilautani" oli valmis. Snapsi- tai shottilasit sopivat mukavasti koloihinsa ja juomat on kätevä kuljettaa janoisille vieraille. Pitsiliinan päälle voisi vielä laittaa lasikulhollisen naposteltavaa. " Monitoimilauta" voi myös toimia tunnelman luojana. Kolot ovat juuri sopivan kokoisia pienille tuikuille ja tuikkujen värejä voi vaihdella teeman mukaan. Tietenkin tuote toimii myös tavallisena tarjottimena, kun sen kääntää ylösalaisin.
Pohdintaa:
Työ sopii mielestäni myös alakoulun 5.-6. luokkalaisille. Isoista puuntyöstökoneista tämänikäisten oppilaiden käyttöön antaisin nauhahiomakoneen ja pylväsporakoneen opettajan valvonnan alaisena. Sirkkeliä, vannesahaa ja tasohöylää en uskaltaisi antaisi oppilaiden käyttöön, vaan ne osuudet jäisivät opettajan tehtäviksi (esim. demostraatioksi). Työssä on paljon käsin hiomista, mikä sopii oppilaille. Myös tuotteen pintakäsittely on sopivaa puuhaa. Köyden laittaminen koukuilla laudan ympärille on ehkä liian haasteellista oppilaille, joten laittaisin heidän kanssaan yksinkertaisemman kahvasysteemin vaikka liimaamalla.
Oppilaat voisi motivoida työhön muuttamalla työn nimeksi esim. limutarjottimen. Lautaan siis porattaisiin reiät mehulaseja varten ja keskelle jäisi tilaa herkkuvadille (namia, sipsejä...).
Oppilaan omaa suunnitelmaa olisi tarjottimen muoto, kolojen koko ja lukumäärä, tarjottimen väritys ja keskikuviointi.
Työn voisi integroida tekstiilityöhön. Keskelle tarjotinta voisi valmistaa pikkuliinan virkkaamalla, huovuttamalla tai vaikka kirjomalla. Keskelle voi tietenkin myös suunnitella kuviointia piirtämällä tai maalaamalla (integrointi kuvaamataitoon).
torstai 20. maaliskuuta 2014
Ensimmäinen lähiopetusjakso 30.8.- 31.8.13: Tuotesuunnittelua, huovutusta ja elektroniikkaa
Perjantaina 30.8.13 meidät opiskelijat johdatettiin verkko-oppimisympäristöön. Tietoa tuli moodlesta, facebookista ja blogin tekemisestä. Kaikki nämä olivat minulle täysin vieraita alueita. Olin jopa aina sanonut, etten ikinä mene facebookiin. Siinä sitä nyt oltiin! Aikaa oli vähän, tietokoneet reistailivat enkä pysynyt opetuksessa mukana. Jussi yritti kyllä parhaansa mukaan auttaa (avun tarvitsijoita kun oli muitakin). Päänahassa kihelmöi ja ajattelin, etten mitenkään voi selviytyä tästä. Tarvitsisin tukiopetusta.
Iltapäivällä jatkoimme tuotesuunnittelua eli eilen Kylmäpihlajassa alkama Maijan vetämä Muinaistulien yö -projekti jatkui. Maija herätteli meitä muistelemaan, millaisissa hyvissä juhlissa olemme elämämme aikana olleet ja mitkä tekijät vaikuttivat juhlien onnistumiseen. Omissa ryhmissämme kirjasimme paperilapuille ajatuksiamme ja kävimme niitä sitten yhdessä läpi. Tehtävä alkoi vähitellen selkiytyä. Annettu tehtävä toteutetaan kongreettisesti ja esityksen pitää olla valmis tammikuussa 2014. Aikaa siis vielä on.
Lauantaina 31.8.13 pääsimme tekemään käsitöitä. Ihanaa! Aamupäivällä huovutimme Mallan kanssa. Vaikka olin jo ollut useammalla kansalaisopiston huovutuskurssilla, opin uusia työtapoja ja sain hienoja ideoita. Olisin halunnut tehdä vaikka mitä, mutta aika oli rajallinen. Kunpa olisimme huovuttaneet koko päivän. Sain kuitenkin tehtyä hienon mustekalan ja kultakalan. Käytän näitä havaintomateriaalina, kun joskus teemme oppilaiden kanssa merenalaisen maailman.
Iltapäivällä teknisissä töissä tutustuimme elektroniikkatöihin. Jussi esitti mutkikkaat asiat selkeäsi ja teimme pieniä harjoituksia. Mielenkiintoista, eikä niin kovin vaikeaakaan. Terhin kanssa tunnilla tekemämme parityö jäi kesken, sillä yksi ledeistä oli viallinen ja meille luvattiin ensi kerraksi uusi lamppu.( Parityönä tehdystä harjoitustyöstä on toimitettu oma raporttinsa opettajalle.) Kotitehtäväksi saimme kuusivahdin tekemisen ja raportoimisen. Enemmän olisi tarvittu aikaa näihin elektroniikkatöihinkin, jotta olisi ehtinyt sisäistää asioita paremmin.
Iltapäivällä jatkoimme tuotesuunnittelua eli eilen Kylmäpihlajassa alkama Maijan vetämä Muinaistulien yö -projekti jatkui. Maija herätteli meitä muistelemaan, millaisissa hyvissä juhlissa olemme elämämme aikana olleet ja mitkä tekijät vaikuttivat juhlien onnistumiseen. Omissa ryhmissämme kirjasimme paperilapuille ajatuksiamme ja kävimme niitä sitten yhdessä läpi. Tehtävä alkoi vähitellen selkiytyä. Annettu tehtävä toteutetaan kongreettisesti ja esityksen pitää olla valmis tammikuussa 2014. Aikaa siis vielä on.
Lauantaina 31.8.13 pääsimme tekemään käsitöitä. Ihanaa! Aamupäivällä huovutimme Mallan kanssa. Vaikka olin jo ollut useammalla kansalaisopiston huovutuskurssilla, opin uusia työtapoja ja sain hienoja ideoita. Olisin halunnut tehdä vaikka mitä, mutta aika oli rajallinen. Kunpa olisimme huovuttaneet koko päivän. Sain kuitenkin tehtyä hienon mustekalan ja kultakalan. Käytän näitä havaintomateriaalina, kun joskus teemme oppilaiden kanssa merenalaisen maailman.
Iltapäivällä teknisissä töissä tutustuimme elektroniikkatöihin. Jussi esitti mutkikkaat asiat selkeäsi ja teimme pieniä harjoituksia. Mielenkiintoista, eikä niin kovin vaikeaakaan. Terhin kanssa tunnilla tekemämme parityö jäi kesken, sillä yksi ledeistä oli viallinen ja meille luvattiin ensi kerraksi uusi lamppu.( Parityönä tehdystä harjoitustyöstä on toimitettu oma raporttinsa opettajalle.) Kotitehtäväksi saimme kuusivahdin tekemisen ja raportoimisen. Enemmän olisi tarvittu aikaa näihin elektroniikkatöihinkin, jotta olisi ehtinyt sisäistää asioita paremmin.
tiistai 11. maaliskuuta 2014
Vapaavalintainen elektroniikkatyö: Open merkkivalo
Vapaavalintainen elektroniikkatyö: Open merkkivalo
Ledivilkku 555 piirillä
Piirilevyn kokoaminen oli aika haasteellista, sillä piirilevy oli melko pieni, juottamisessa oli oltava tarkkana ja osat oli sijoitettava oikein. Työn puolessa välissä kolvi ei enää suostunut kuumenemaan ja niinpä jatkoin työtäni seuraavana päivänä koulusta lainaamallani kolvilla. Kun testasin kytkennän, valo vilahti vain kerran. Yes ja voi ei! Tutkiessani tarkemmin juotoksia huomasin, että yksi juotos oli huono. Korjasin sen ja sen jälkeen valo vilkkui hienosti.
Alkuperäinen ideani oli tehdä samaan piirilevyyn kahdet ledivilkut, mutta koteloinnin kehittelyn myötä päädyin yksiin ledivilkkuihin.
Kotelointini perustuu kestävään kehitykseen. Päätin, että jo käytöstä poistettu lokerikko saisi uuden elämän. Jouluksi kotiimme ostaman TV-tason suojalevyt tulivat myös uusiokäyttöön. Sahasin vannesahalla levyistä sopivan kokoiset palat sekä kotelon päädyksi että ylä- ja alaosaksi.
Porasin levyihin ja lokerikkoon reiät levyjen kiinnitystä varten. Tein reiät myös ledeille ja katkaisimelle.
Päätin yhdistää työhön tekstiilityön puolen harjoituksia, koska Sadun ja Mallan demostraatiotunneilla en ehtinyt kokeilla kaikkea. Pöllöt ovat nyt "in" ja koska se on hyvin neutraali aihe, otin sen ompelujeni teemaksi. Siis sama pöllö eri tekniikoilla toteutettuna opeboxin kolmelle seinämälle.
Ensimmäisen sinisävyisen pöllön tein päällikeompeluna eli applikointina. Silmissä ja jaloissa käytin kaksipuolista liimakangasta, muutoin kiinnitin osat siksakilla suoraan pohjakankaaseen.
Toiseen pöllöön valitsin punasävyisiä kankaita. Nyt kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa alikeompelua. Keräsin huovan alle sopivan värisiä tilkkuja ja ompelin kuvion ääriviivat kahteen kertaan. Leikatessani kuva-aukkoja totesin, että saksien pitää olla todella teräväkärkiset ja pienet.
Kolmas pöllo valmistui saman kaavan mukaisesti, mutta pehmoeläimeksi. Nyt kaikki osat olivat valmiit työn kokoamista varten.
Tällainen siitä opeboxista sitten tuli edestä ja takaa. Liimasin vielä loppusilauksena muttereiden päälle kivat koristeet.
Hei, opella on asiaa!
Boxia oli kiva tehdä ja olin lopputulokseen tyytyväinen. Oppilaidekin kanssa tällaisen voisi tehdä sovellettuna. Elektroniikkatyö (ledivilkku 555 piirillä) ei pienipiirteisyytensä vuoksi mielestäni sovi kuin yläkouluikäisille oppilaille. Pienemmät oppilaat voisivat käyttää boxissaan vaikka valmiita ledivilkkuja.
Ledivilkku 555 piirillä
Piirilevyn kokoaminen oli aika haasteellista, sillä piirilevy oli melko pieni, juottamisessa oli oltava tarkkana ja osat oli sijoitettava oikein. Työn puolessa välissä kolvi ei enää suostunut kuumenemaan ja niinpä jatkoin työtäni seuraavana päivänä koulusta lainaamallani kolvilla. Kun testasin kytkennän, valo vilahti vain kerran. Yes ja voi ei! Tutkiessani tarkemmin juotoksia huomasin, että yksi juotos oli huono. Korjasin sen ja sen jälkeen valo vilkkui hienosti.
Alkuperäinen ideani oli tehdä samaan piirilevyyn kahdet ledivilkut, mutta koteloinnin kehittelyn myötä päädyin yksiin ledivilkkuihin.
Kotelointini perustuu kestävään kehitykseen. Päätin, että jo käytöstä poistettu lokerikko saisi uuden elämän. Jouluksi kotiimme ostaman TV-tason suojalevyt tulivat myös uusiokäyttöön. Sahasin vannesahalla levyistä sopivan kokoiset palat sekä kotelon päädyksi että ylä- ja alaosaksi.Porasin levyihin ja lokerikkoon reiät levyjen kiinnitystä varten. Tein reiät myös ledeille ja katkaisimelle.
Päätin yhdistää työhön tekstiilityön puolen harjoituksia, koska Sadun ja Mallan demostraatiotunneilla en ehtinyt kokeilla kaikkea. Pöllöt ovat nyt "in" ja koska se on hyvin neutraali aihe, otin sen ompelujeni teemaksi. Siis sama pöllö eri tekniikoilla toteutettuna opeboxin kolmelle seinämälle.Ensimmäisen sinisävyisen pöllön tein päällikeompeluna eli applikointina. Silmissä ja jaloissa käytin kaksipuolista liimakangasta, muutoin kiinnitin osat siksakilla suoraan pohjakankaaseen.
Toiseen pöllöön valitsin punasävyisiä kankaita. Nyt kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa alikeompelua. Keräsin huovan alle sopivan värisiä tilkkuja ja ompelin kuvion ääriviivat kahteen kertaan. Leikatessani kuva-aukkoja totesin, että saksien pitää olla todella teräväkärkiset ja pienet.
Kolmas pöllo valmistui saman kaavan mukaisesti, mutta pehmoeläimeksi. Nyt kaikki osat olivat valmiit työn kokoamista varten.
Tällainen siitä opeboxista sitten tuli edestä ja takaa. Liimasin vielä loppusilauksena muttereiden päälle kivat koristeet.
Hei, opella on asiaa!
Boxia oli kiva tehdä ja olin lopputulokseen tyytyväinen. Oppilaidekin kanssa tällaisen voisi tehdä sovellettuna. Elektroniikkatyö (ledivilkku 555 piirillä) ei pienipiirteisyytensä vuoksi mielestäni sovi kuin yläkouluikäisille oppilaille. Pienemmät oppilaat voisivat käyttää boxissaan vaikka valmiita ledivilkkuja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)