Metalliteknologia: Kuparinpakotus/taonta

LÖYLYKAUHA

Minulla oli yksimillistä alumiinilevyä 250mm x 250 mm kokoinen pala. Aloitin löylykauhan tekemisen piirtämällä siihen ympyrän, jonka sitten leikkasin peltisaksilla. Hioin terävät reunat hiomakoneella tasaisiksi.

 

Kuparilevyä piti kuumentaa kaasupolttimella niin kauan, että se muuttui punaiseksi (noin minuutti). Levy jäähdytettiin kylmällä vedellä. Nyt kupari oli pehmennyt niin, että voin alkaa muokkaamaan sitä kauhan muotoon. Muokkaaminen aloitettiin kumivasaralla ja siitä sitten siirryttiin pyöreäpäiseen rautavasaraan. Kävin kuumentamassa kuparia useita kertoja, jotta sain kupista riittävän syvän.
 Naputtelin kauhan reunat puuvasaralla. Kun kuppiosa oli mielestäni sopivan mallinen, hioin sen kirkkaaksi. Liotin kuppia vielä sitruunahapossa, joka poisti loput mustumat.

 Kun kuppiosa oli valmis, aloitin varren tekemisen. Sahasin neliötangosta (6 mm) puolen metrin mittaisen pätkän. Kiinnitin raudan penkkiin kiinni ja väänsin siihen veivin avulla kierteitä.

Kuumensin rautatankoa ahjossa. Taoin toisen pään litteäksi kuppiosan kiinnittämistä varten. Varren toisen pään taoin teräväksi, jotta saisin liimattua siihen puisen kädensijan. Porasin litteään päähän kaksi reikää kupukantaniiteille.

 Löylykauhan varsiosa oli pintakäsittelyä vaille valmis.

Hioin varresta epäpuhtaudet pois. Siitä tuli hienon kiiltävä. Jotta rauta ei ruostuisi käytössä, spraylakkasin sen.

Kiinnitin kauhaosan kahdella kupukantaniitillä varteen. Kuppi kiinnittyi hyvin eikä heilunut yhtään varren päässä.

 Kauhasta puuttui vielä kädensija. Sahasin vannesahalla sopivan kokoisen puupalan ja hioin sen reunat sileäksi nauhahiomakoneella.




Porasin pylväsporakoneella reiän (7mm) löylykauhan vartta varten.




Viimeistelin kädensijan lakkaamalla sen vesiliukoisella lakalla.
Lakan kuivuttua liimasin kädensijan puuliimalla varteen kiinni ja niin oli löylykauha valmis.

Löylykauha ja sen onnellinen omistaja.

Kauhan tekeminen oli ihan mukavaa.  Minut yllätti kuitenkin se, että työssä oli niin monta eri vaihetta. Tutkin saunassa oman lapseni koulukäsityönä tekemää löylykauhaa. Eroja oli mm. siinä että kuppiosan reunoja ei ollut käännetty ja varsi oli tehty kupariputkesta, jonka pää oli litistetty niittausta varten. Näin oppilaiden työtä voi helpottaa.
Metallityöt ovat minulle vielä melko vierasta aluetta, mutta oikeastaan innostuin niistä. Saatanpa joku vuosi mennä vaikka kansalaisopistoon harrastamaan niitä.