Metalliteknologia: Kuparinpakotus/taonta

LÖYLYKAUHA

Minulla oli yksimillistä alumiinilevyä 250mm x 250 mm kokoinen pala. Aloitin löylykauhan tekemisen piirtämällä siihen ympyrän, jonka sitten leikkasin peltisaksilla. Hioin terävät reunat hiomakoneella tasaisiksi.

 

Kuparilevyä piti kuumentaa kaasupolttimella niin kauan, että se muuttui punaiseksi (noin minuutti). Levy jäähdytettiin kylmällä vedellä. Nyt kupari oli pehmennyt niin, että voin alkaa muokkaamaan sitä kauhan muotoon. Muokkaaminen aloitettiin kumivasaralla ja siitä sitten siirryttiin pyöreäpäiseen rautavasaraan. Kävin kuumentamassa kuparia useita kertoja, jotta sain kupista riittävän syvän.
 Naputtelin kauhan reunat puuvasaralla. Kun kuppiosa oli mielestäni sopivan mallinen, hioin sen kirkkaaksi. Liotin kuppia vielä sitruunahapossa, joka poisti loput mustumat.

 Kun kuppiosa oli valmis, aloitin varren tekemisen. Sahasin neliötangosta (6 mm) puolen metrin mittaisen pätkän. Kiinnitin raudan penkkiin kiinni ja väänsin siihen veivin avulla kierteitä.

Kuumensin rautatankoa ahjossa. Taoin toisen pään litteäksi kuppiosan kiinnittämistä varten. Varren toisen pään taoin teräväksi, jotta saisin liimattua siihen puisen kädensijan. Porasin litteään päähän kaksi reikää kupukantaniiteille.

 Löylykauhan varsiosa oli pintakäsittelyä vaille valmis.

Hioin varresta epäpuhtaudet pois. Siitä tuli hienon kiiltävä. Jotta rauta ei ruostuisi käytössä, spraylakkasin sen.

Kiinnitin kauhaosan kahdella kupukantaniitillä varteen. Kuppi kiinnittyi hyvin eikä heilunut yhtään varren päässä.

 Kauhasta puuttui vielä kädensija. Sahasin vannesahalla sopivan kokoisen puupalan ja hioin sen reunat sileäksi nauhahiomakoneella.




Porasin pylväsporakoneella reiän (7mm) löylykauhan vartta varten.




Viimeistelin kädensijan lakkaamalla sen vesiliukoisella lakalla.
Lakan kuivuttua liimasin kädensijan puuliimalla varteen kiinni ja niin oli löylykauha valmis.

Löylykauha ja sen onnellinen omistaja.

Kauhan tekeminen oli ihan mukavaa.  Minut yllätti kuitenkin se, että työssä oli niin monta eri vaihetta. Tutkin saunassa oman lapseni koulukäsityönä tekemää löylykauhaa. Eroja oli mm. siinä että kuppiosan reunoja ei ollut käännetty ja varsi oli tehty kupariputkesta, jonka pää oli litistetty niittausta varten. Näin oppilaiden työtä voi helpottaa.
Metallityöt ovat minulle vielä melko vierasta aluetta, mutta oikeastaan innostuin niistä. Saatanpa joku vuosi mennä vaikka kansalaisopistoon harrastamaan niitä.

Muoviteknologia: Käsityötuotteita muovimateriaalista

PIENTÄ KIVAA MUOVISTA


Liimasin muovilevyjä päällekkäin ja laitoin ne puristukseen höyläpenkin väliin. Jätin levyn sinne odottamaan seuraavaan päivään.










KORVIKSET
Sahasin vannesahalla muovilevystä pieniä neliöitä korvakorujani varten.
Hioin muovin palasia vesihiekkapaperilla, jotta sain reunat sileiksi ja kirkkaan värisiksi.
Porasin palasten nurkkiin 2mm:n poranterällä reiät, joihin kiinnitin hopealenkin. Hopealenkin pujottaminen oli hieman haastavaa, sillä kolminkertainen muovi oli aika paksua (lenkki piti aukaista melko suoraksi ja saada se sitten uudelleen kiinni). Kiinnitin korut Kouluelektroniikasta ostamiini koukkuihin.















 KUKKANAPPI
 Napiksi valitsin kukkakuvion. Kaarevien reunojen sahaaminen vaati apusahausten tekemistä. Näin sahaaminen vannesahalla onnistui hyvin ahtaissakin paikoissa.Viilasin ensin suurimmat epätasaisuudet pois. Sitten hioin reunat vesihiekkapaperilla sileiksi. Musta muovi oli sahatessa sekoittunut keltaiseen muovikerrokseen, joten hiomista riitti.

Napeista tuli kivan näköisiä. Ompelin ne  keltaisella langalla huopaan kiinni. Otan ne siitä irti sitten, kun tarvitsen niitä työhöni.









AVAIMENPERÄ

Sahasin suorakaiteen muotoisen palan liimaamastani muovilevystä. Hioin reunat sileiksi ja porasin yläreunaan 4mm:n reiän rengasta varten. Laitoin muovikappaleeni uuniin pehmenemään (150 astetta), sillä halusin tehdä siihen kierteitä.

Noin viiden minuutin kuluttua muovi oli sulanut sopivan pehmeäksi ja saatoin vääntää sen kierteille. Muovilevyjen välissä oleva liima aiheutti vähän levyjen luisumista ja jouduin tasoittamaan avaimenperän päädyt vannesahalla ja hiomaan vesihiekkapaperilla siistin näköiseksi.
Pujotin poraamaani reikään lenkin ja kiinnitin siihen avaimen.

 

 

Metalliteknologia: Alumiinin taivutustyö

ITÄMAAN TIETÄJIEN LAHJALIPAS

Selaillessani jouluisia  askartelulehtiä, näin siellä pahvista taiteltavan Itämaan tietäjien pienen lahjalippaan. Päätin tehdä alumiinisen lippaan jouluasetelmaa varten. Lehden pahvilipas oli kovin pieni, joten suurensin lippaan kaavan kaksinkertaisiksi

 Piirsin lippaan ääriviivat terävällä metallipuikolla alumiinilevyyn (suorat viivat viivottimella).

 
 


Vaikka alumiini onkin melko pehmeää  materiaalia, levyn leikkaaminen jäykillä peltisaksilla varsinkin kulmissa oli tarkkaa puuhaa.









Leikkaamisen jälkeen tasoitin  reunat ensin viilalla ja sitten vielä teräsvillalla. Näin reunoihin ei jäänyt teräviä kohtia, joihin voisi vahingoittaa itsensä.

Aloitin alumiinin taivuttamisen rasian muotoon levyn pitkiltä sivuilta.





Taivutustyön edetessä käytin apuna oikean kokoisiksi sahattuja puupalasia, jotka estivät jo taivutettujen reunojen vääntymisen.

Porasin lippaan ylänurkkiin poralla reiät popniittejä varten. Niittien kiinnittäminen oli helppoa ja nopeaa.


 
 Lippaan sivuista tuli siistit.
Lippaan kanteen sain kaarevuutta muotoilemalla sitä kumipäisellä vasaralla kaarevaa pintaa vasten

Nyt Itämaan tietäjien lahjalipas on valmis, vain kulta puuttuu sisältä.