Unicef-nukke

Koska en päässyt lauantaina 8.2. osallistumaan Satun pitämään ompeluun, Unicef-nuken tekeminen jäi minulta kotitöiksi. Ohjeet  ja kankaat olivat jo valmiina.


Aloitin innolla nuken tekemisen. Ompelin ensin vartalon ja täytin sen. Mieleeni muistui mollamaija, jonka olin ommellut kouluaikanani. Molla tuli varmaan käytettyä loppuun eikä ole enää tallella. Surku juttu!











 Sitten alkoi mielenkiintoinen vaihe, jolloin nukke alkaisi saada persoonalliset piirteensä. Ajattelin tehdä nukelleni keltaiset hiukset, mutta kaapissani oli vain ruskeaa lankaa, joten mollastani tuli brunetti. Hiuksien ompeleminen oli aika kovaa työtä, mutta kyllä niistä tuli tuuheat ja hyvinhoidetun näköiset.

Vaatetuksen suunnitteleminen mollalleni oli kivaa. Aloitin kutomalla vaaleanpunaista villatakkia iltaisin telkkaria katsoessani.




Itsestään selvää oli, että nukellani on siniset silmät ja naurava suu. Silmien kirjomista harjoittelin erilliselle kangastilkulle.

Sitten tytölle mekko ja samasta kankaasta alushousut, joissa on vihreä pitsireunus somisteena. Vielä helmet kaulaan  (lokakuussa Italian matkalta ostettu rannekoru) ja silkkinauhat hiuksiin. Niin oli Ellimaija valmis ja adoptoin sen itselleni.

Oli se nuken tekeminen niin mukavaa puuhaa, että taidan tehdä Ellimaijalle kaverinkin. Eihän mollankaan ole hyvä olla yksikseen.

Konekirjonta

Tänään käsityön täydennyskoulutuksessa Satu johdatti meidät konekirjonnan maailmaan. Tekniikoita oli taas monia: oli mm. päällikeompelua eli applikointia, alikeompelua, tilkkumaalausta ja koneparsintaa. Aloitin koneparsintatyön. Ensin piti keksiä malli ja piirtää se kankaalle. Koneparsinnassa käytettiin kirjontakehystä ja käytettävissä langoissa oli hieno kiilto. Piirsin työhöni kukkasen, kun ajattelin sen olevan helppo kirjottava näin aloittelijalle. Työtä oli tosi kiva tehdä ja olin tyytyväinen tuotokseeni.











Alikeompelu kiinnosti minua myös kovin. Aikaa meni kuitenkin niin paljon koneparsintatyöhöni, etten ehtinyt aloittaa sitä. Valitsin siis kankaat alikeompelutyötäni varten ja otin myös Solvy-erikoismateriaalia mukaani kotitöitä varten. Päällikeompelu onkin minulle ennestään tutumpaa, mutta saatan silti tehdä siitäkin harjoitustyön kotonani.












Koska en voi huomenna osallistua koulutukseen, sain Satulta ohjeet ja materiaalit Unicef-nuken tekemiseen. Nuken tekeminen on varmasti kivaa ja googletinkin siitä jo ohjeet itselleni.
















Iltapäivällä aloimme Jussin opastuksella tekemään puutyön tehtäväämme "tuparilahjaa". Aamulla minulla ei ollut vielä  tiedossa mitä tekisin, mutta siitä se ajatus sitten vähitellen syntyi. Päätin tehdä snapsi-/ruokaryyppytarjottimen, jonka toinen puoli toimii tavallisena tarjottimena tai leikkuulautana.


 Työssä tuli käytettyä pyörösahaa, vannesahaa,  tasohöylää, hiomakonetta ja pylväsporakonetta. Aika montaa isoa konetta tuli siis kokeiltua (ilme on aika totinen).

Puutöissä aika kului kuin siivillä, mutta työnikin tuli jo puolivalmiiksi.













Tästä on hyvä jatkaa seuraavalla lähiopetusjaksolla.

Käsinkirjontaa ja elektroniikkaa (kaiutin)

Lähiopetusjakso 4  5.2.-8.2.2014
Ensimmäisen lähiopetuspäivän eli keskiviikon aloitimme kuuntelemaan Mallan luentoa. Tällä kertaa hän kertoi meille kirjonnasta ja pääsimmepä jo ennen lounasta tekemään vähän pykäpistojakin. Kivaa! Mustasta huovasta taitaa tulla vielä käyttökelpoinen penaali (vähän koristelua ja kiinnittelyjä vielä).


 Lounaan jälkeen pääsimme tosi toimiin. Huovista, langoista ja helmistä alkoi syntyä kaikenlaisia viidakon eläimiä. Toiset tekivät hienoja kastanjettisoittimia ja toiset pehmoeläimiä. Minä tein pöllön melkein valmiiksi, mutta aloitin myös sammakkosoittimen tekemistä. Vähän jäi kesken. Kivaa oli ja olisin ommellut vaikka koko iltapäivän, mutta edessä oli vaihto tekniseen työhön.

Matin kanssa pääsimme aloittamaan kaiuttimien eloktroniikkaosuutta. Oli mukava huomata, että elektroniikkatöistä oli jäänyt jotain mieleen ja työskentely sujui ihan mukavasti. Aika meni nopeasti, mutta pääsimme hyvään alkuun. Torstaina jatkamme.





Tänään torstaina jatkoimme Satun kanssa siitä, mihin eilen jäimme viidakkoeläimiemme kanssa. Kiva, kun saimme tehdä vanhat työt loppuun. Sammakoltani puuttuu vielä kruunu timantteineen.










 Kun kokosimme valmiit työt yhteen niin ei voinut kuin todeta, että on meidän ryhmässä vaan niin taitavia ja luovia käsityöihmisiä.








 Sitten saimme valita monista eri mahdollisuuksista haluamiamme kirjontatapoja. Valikoimaa oli paljon, sekä malleja että materiaaleja. Halusin tehdä virvittäinompeluna kirjanmerkin. Aluksi meni paljon aikaa kuvion laskemiseen, kankaan ja sopivan langan valitsemiseen. Olen lopputulokseen tyytyväinen.




















Aloin myös tehdä ryijynukkaa. Ajattelin tehdä open ohjeen mukaisen purjeveneen, mutta pääsin vasta alkuun. En ole ennen tehnyt ryijynukkaa, joten nyt opin senkin taidon.









Vaikka kuinka ahkerasti ompelin, jäi kotona tehtäviä harjoituksia vielä paljon. Ei haittaa, niitä on kiva tehdä hyvien ohjeiden mukaan. Kiitos opettajille niistä.



Iltapäivällä jatkoimme Matin kanssa eilen alottamiamme elektroniikkatöitä. Alkuun meille näytettiin, miten piirilevy valmistetaan itse. En usko, että tulen koskaan tekemään sitä, mutta kyllähän open pitää sekin asia tietää. Ihan mielenkiintoista oli.
Tekemämme elektroniikkasarja on Stereovahvistin 040. Tänään kaikki muu sujui hyvin, mutta juotosten näkeminen tuotti minulle vaikeuksia. Juotokseni eivät olleet tarpeeksi vahvoja ja niitä piti sitten korjailla. Kun työtä testattaessa ei musiikkia kuulunutkaan kaiuttimista, oli Matti niin ystävällinen, että korjaili vähän juotoksiani (kiitos Matti). Ja toimihan se minunkin vahvistimeni. Tähän oli hyvä lopettaa päivä.