KÄPOP2 KSP2 TEKNINEN TYÖ
Puuteknologian ja elektroniikan yhteisprojekti: vahvistin mp3 soittimelle, tietokonekaiuttimille...
Minulle stereovahvistimen kokoaminen oli vierasta käsityön osa-aluetta. Piti siis itse suunnitella kotelointi ja tehdä elektroniikkatyöt.
Koska en vielä suunnitteluvaiheessa osannut päättää vahvistimen käyttötarkoitusta, päädyin valmistamaan yksinkertaisen näköisen, mutta samalla esteettisesti silmää miellyttävän vahvistimen koteloinnin. Näin vahvistinta voisi käyttää eri tiloissa (kotona, omassa luokassa). Päätin valmistaa vahvistimelleni yksiosaisen koteloinnin, sillä arvelin sen olevan käytännöllisempää kuin kaksi erillistä koteloa. Vahvistimen kotelon väreiksi valitsin valkoisen ja hopean, sillä kotoani löytyy sisustuksessa näitä värejä.
Vahvistimen kotelon valmistaminen on alkanut paperille tekemäni suunnitelman mukaisesti. Olen sahannut sirkkelillä tarvittavat osat isosta liimapuulevystä.
Kaiuttimia varten piti mitata ja piirtää porattavien reikien koot ja paikat. Kuvassa näkyy, miten paljon yksi kaiutin vie tilaa. Koska tein koteloinnistani yksiosaisen, minun piti sijoittaa molemmat kaiuttimet samaan puukappaleeseen.
Pylväsporakoneella reikien tekeminen sujui hienosti. Työ oli vain muistettava kiinnittää tukevasti alustaan.
Yhdistin kotelon osat tappiliitoksilla, joten porattavien reikien paikat oli merkittävä tarkasti.
 
Poraamisessa piti olla tarkkana, jotta reikä tuli oikean syvyiseksi. Kiinnitin poranterään maalarinteipillä merkin kohtaan, jolloin reikä olisi sopivan syvyinen. Vaikka yritin olla varovainen, meni poranterä kerran etukappaleen läpi. Reikään piti laittaa samasta puusta porattu irtotappi paikaksi. Liimasin ja hioin. Lopputulos oli ihan hyvä (opin siis tämänkin asian).
Käsittelin tässä vaiheessa vielä kaiutinaukon reunan alajyrsimellä, jotta sain sahauspinnan siistimmäksi ja kotelointi sai samalla uutta ilmettä. Tämän jälkeen hioin reunoja vielä hiekkapaperilla.
Käytin merkkausnastoja apuna, jotta sain porattua reiät vastakappaleisiin oikeaan kohtaan.
Kun tappiliitokset oli valmiit, kokosin osat kotelon muotoon. En kuitenkaan liimannut kappaleita yhteen vielä tässä vaiheessa.
 
Osat sopivat yhteen, joskin kulmat vaativat vielä hiekkapaperilla hiomista.
Tähän vaiheeseen asti sain koteloinnin tehtyä keväällä koulutuksessa.
Kotelon valmistaminen jatkui kesällä kotona.
Osat olivat valmiit ja tappiliitokset oikeilla paikoillaan. Nyt laitoin tappiliitoksiin liimaa ja puristin osat tiukasti yhteen puristimien avulla.
Kulmissa oli pientä epätasaisuutta, mutta sain ne hiottua melko tasaisiksi.
 Maalasin kotelon neljään kertaan valkoisella Tikkurilan Miranolilla (kiiltävä alkydimaali). Kaiutinaukkojen reunat suojasin maalarinteipillä, sillä maalasin ne myöhemmin hopean värisiksi (Tikkurilan Miranol).
Jätin kotelon työstämisen tähän vaiheeseen ja siirryin stereovahvistimen kokoamiseen. |
|
Stereovahvistin 040 Kouluelektroniikka oy
Olipa haasteellinen ohje enkä alkusilmäyksellä siitä paljonkaan ymmärtänyt. Oli siis edettävä pienin askelin, kuunneltava opettajan ohjeita ja seurattava muiden esimerkkiä.
Ensin porasin reiät piirilevyyn ja sitten aloin sijoittaa siihen komponentteja ohjeen mukaan. Oli tarkkaa puuhaa, sillä asennuksessa piti noudattaa oikeaa järjestystä ja huolehtia, että napaisuudet tulivat oikein.
Olen reiittänyt ja taitellut metallilevyn. Potentiometritkin olen jo kiinnittänyt paikoilleen. Tähän asti kaikki on ollut vielä helppoa.
Kun kaikki osat oli sijoitettu piirilevylle, testattiin toimiiko stereovahvistin.
Ei toiminut! Minun oli tarkistettava juotokset kaksi kertaa ja oli siinä Matti-opekin apuna ennen kuin stereovahvistimeni saatiin soimaan. Se on niin pienestä kiinni, että juotokset ovat kohdallaan.
Nyt se soi!
Ehdimme vielä yhdellä tunnilla jatkamaan elektroniikkatyötä. Tällöin kiinnittelin virtajohtimia. Tästä sitten oli tarkoitus jatkaa kotona siten, että stereovahvistin kotelointeineen olisi valmis lokakuuhun mennessä.
Tällaisia opastuksia saimme vielä Jussilta. Olo oli kuitenkin hyvin epävarma sen suhteen, miten tästä jatkaisi työskentelyä ilman ohjausta. Kouluelektroniikan ohjeissa kun ei ollut mitään kotelointiinkaan liittyvää.
Juotokset olivat hankalia, koska virtajohtimet olivat kovin heikkoja. Johtimet olivat osin katkenneet juotosten kohdalta, kun työtä oli kuljetettu koulun ja kodin väliä.
Viimein sain juotokset tehtyä ja osat sijoitettua kotelon sisään. Välillä aina testailin, vieläkö soi. Onneksi laite toimi.
Virkkasin hopealangasta kaiuttimien päälle "suojaverkot" ja kiinnitin ne nastoilla paikoilleen. En oikein saanut nitojaa toimimaan pienessä tilassa kotelon sisäpuolella.
Ruuvasin kaiuttimet hopeaverkkojen päälle ja laitoin vielä vanua vaimennukseksi. Nyt sisäpuoli oli valmis.
Laitoin takakannen ruuveilla kiinni. Näin kotelon saa avattua näppärästi tarvittaessa. Olin tehnyt takakanteen reiät niin, että ruuvit uppoutuvat vähän kannen sisään.
Leikittelin ajatuksella, josko laittaisin kotelon reunoillekin vähän hopeanauhaa. Näin reunojen pienet epätasaisuudet olisi saanut piiloon. Poikani alkoi kuitenkin omimaan hienoa stereovahvistintani ja hän oli sitä mieltä, että yksinkertainen on kaunista.
Niin onnistunut tästä työstä tuli, että miehellenikin se kuulemma kelpaisi alakertaan. Siellä kun olisi kiva jumpata musiikin tahtiin.
Sopisi tämä vahvistin kyllä olohuoneeseenkin telkkarin viereen.
Saa nähdä, mistä se paikkansa löytää!
POHDINTAA
Koin vahvistimen tekemisen itselleni haasteellisena. Kouluelektroniikan ohjeissa oli paljon tietoa laitteen toiminnasta, mutta kokoamiseen olisin kaivannut selkeämmät ohjeet. Ohjeissa oli vain vähän elektroniikkatöitä tehneelle paljon uusia peruskäsitteitä, joiden omaksuminen vei aikaa.
Koteloinnin tekeminen oli helpompaa. Uutena asiana opin ensimmäistä kertaa tekemään tappiliitoset. Oma haasteensa oli stereovahvistimen ja sen koteloinnin sovittaminen yhteen. Siinä vaadittiin tarkkuutta, jotta osat saatiin sopimaan kohdalleen ja laite soimaan stereona.
Vaikka opinkin projektin myötä paljon uusia taitoja, en alkaisi toteuttaa tällaista kokonaisuutta alakoulun 6. luokan oppilaiden kanssa. Minusta työ sopii paremmin yläkoulun käsityöhön.
Yläkoulun oppilaille on jo ehtinyt kehittyä paremmat taidot elektroniikkatöiden tekemiseen, eivätkä he enää tarvitse niin paljon opettajan tukea. Tässä työssä oli tärkeä osata tehdä hyviä juotoksia, joita pitää harjoitella tekemällä yksinkertaisempia töitä. Lisäksi tarvittiin tarkkaa silmän ja käden koordinaatiota, sillä piirilevylle asennettiin eri komponentteja lähelle toisiaan.
Stereovahvistinta tehdessään oppilaiden pitää tuntea elektroniikan peruskäsitteitä kuten kondensaattorien käyttötarkoitus ja kytkentä sekä vastusten ja potentiometrien tehtävät. Avoin ja suljettu virtapiiri ovat varmasti jo alemmilta luokilta tuttuja oppilaille samoin kuin paristojen kytkentä (rinnan kytkentä/sarjaan kytkentä).
Työ kasvattaa pitkäjänteiseen työskentelyyn. Oman koteloinnin suunnitteleminen ja toteuttaminen antaa tilaa oppilaiden luovuudelle. Ennen kaikkea työ on varmasti oppilaille mieleinen ja sille on todellista käyttöä.
